tiistai 8. joulukuuta 2015

191. Hitaus ja itsenäisyys

Hitaat usein tekevät jonkin ulkoa luetun perspektiivin mukaisesti, mikä ei luonnistu niin hyvin kuin oma luonteva tekemisentapa. Pitäisi tehdä omin päin, itselle luonnolliseen tapaan, oman ymmärryksen ja omien mielitekojen mukaan hetkessä eläen ja vain apuna käyttää hyviä neuvoja.

Kun opettelee taitoja, ei pitäisi liian tarkkaan kopioida muilta vaan tehdä itselle luonnolliseen tapaan omien mieltymysten mukaan ja vain taidoissa saada mallia muilta että tämä piti tehdä ja sitten vielä tuo, mutta tekemisentapa ja rytmi olisi oma, samoin elämäntapa. Näin epäitsenäiselle ihmiselle seksuaalisuus ei ole paras oppimisen tapa, mutta itsenäisyytensä luonnollisella tavalla säilyttävälle ihmiselle se on parempi kuin epäitsenäiselle.

Jos pitää jatkuvasti seuraa kovin erilaisille ihmisille kuin mitä itse on toimeliaisuutensa tyypiltä ja mielitekemisiltään, niin helposti menee jumiin muulta kuin yhteisiltä osin.

Moraalin ja toisten toiveiden vastaiset tekemiset ovat hankalampia kuin myötäkarvaa toisten luvalla tekeminen.

Jos pondeeraa koko ajan trehdessään, niin ei ole virittäytynyt tekemiselle sopivaan tekemisentapaan ja motivaatioon ja niin tekeminen sujuu vain hitaasti.

Jos ei näe tekemistä hyvänä tehdä vaan mieluummin jättäisi tekemättä, niin tunteet ja masennus, suru, inho, ärtymys ja väsymys tuovat tekemiseen hitautta ja takeltelevuutta mm huomion heikkouden myötä.

Sillä, mitä elämänaloja harrastaa, on väliä kapasiteetin kannalta, ja niin se vaikuttaa myös työtahtiiunn.

Tunteet kertovat tarpeista. Tunteiden huomiotta jättäminen heikentää toimintakykyä paljon ja tekemisestä tulee uurastavaa hyvin sujuvan sijaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti