lauantai 7. marraskuuta 2015

150. Tunteva näkö sumea ja se, ettei sotke näköä ja tunteita

Joskus, kun joku yrittää olla tunteva, hän tavoittelee tuntevan oloista näköä. Tai jos opettelee maalaamista, niin hän saattaa sotkea tunteet ja näön yhteen. Mutta tunteet koskevat kokonaisia aiheita ja tekevät niille sumeat reunat niin kuin tunnekin on laaja-alainen eikä kireän pikkutarkka. Sen sijaan näkö liittyy toimeliaisuuteen ja ajatteluun ja huomaa myös asioiden yksityiskohdat. Ei kuulu katsoa niin, että näkö muka olisi tunne, vaan maiseman asioista tunnetaan kuýllä, mutta se ei ole näköön liittyvää.
Maiseman tunnelmallisuus katsellessa tai maalaterssa liittyy siihen, mitkä puolet maisemasta korostuvat havainnossa, esim. värit vai ajatukset, käytännön tekemiset aistirikkauksineen vai koulutuksen mukaiset huomiot. Esim. männynkäppyrä voi olla tunteva kasvutavaltaan. Samoin maalatessa pienet piirteet voivat olla rytmiltään ja muodoltaan sellaisen elämän tunnelmaisia kuin mitä maalaaja haluaa kuvata. Maisema ei ole siis sumentunut tunteiden näköiseksi, vaan maalaaja kuvaa tunteiden kannalta kiinnostavia aiheita ja valitsee värit sekä osan tunnelmasta sen tunnevireen mukaan, mitä haluaa kuvata. Maalarilta kysytään elämäntaitoa ja elämäntaito tuo tavan elää arkea, joka on jotenkin parempi kuin katsojan tavallinen arki, mikä tekee kuvist kiinnostavia ja malliksi sopivia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti