perjantai 20. marraskuuta 2015

171. Sairaanhoitajien yms lihavuus ja elämänviisauden jakaminen

En tuosta nyt niin tiedä, mutta ovatko ihmiset, jotka tapaavat paljon onnettomassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä työnsä puolesta, esim. sairaanhoitajat, papit ja sosiaalitantat, lihavampia kuin muuten olisivat, jotta jaksaisivat kantaa tuon rasitteen ympäristössään?Toinen siis tarvitsee lisätukea, lisäenergiaa ongelmallisessa tilanteessaan. Luonteva ratkaisu olisi siis hallita eheämpiä, positiivisempia, tuntevampia, uskonnollisempia, elämänviisaampia, tervehenkisempiä, vähemmän rasittavia, vähemmän sosiaalisissa ongelmissa olevia, moraalisempia, hyväätoivovampia yms elämäntapoja aika hyvin niin, että osaa neuvoa niitä toiselle esim. elämällä itse sentapaisesti niin että tuo parempi elämäntapa heti keventää rasitusta riittävästi tai enemmänkin ja sitten vain parannusehdotus siihen päälle.

* * *

20.12.2017   Liian lihava japaninpystykorvani onkovin paapovaisen vanhemman sairaanhoitajatädin tyyppinen, se tuumii. Sillä on aika iso vatsa ja osin kova, vähän kuinpaakku, se tuumii. Tuli mieleeni, että se paapoo toisia eläimiä, mm hyönteisiä, auttaa ison kimpaleen elämässä paremmalle tolalle ihan minuutissa tai sinne päin ja sitten se taas etsii uutta paapottavaa, ja se tuntuisi liittyvän vatsan tuohon alueeseen: ovatko ne siis "auttamislihakset", koirani tuumii, että kyllä: sillä on hyvä kunto auttamiseen, vahvat "lihakset" siihern.

21.12.2017   Tuota paapovaista japaninpystykorvaani (uros, 10v.) mietin, kun sillä on keskikroppa jotenkin huonon oloinen, kuin se olisi unohdettu, vaikka on sitä yritetty jatkuvasti huomata ja sille pitää seuraa, on toinen koirakin, joka tulee sen kanssa hyvin toimeen. Niin voiko olla, ettö se joko paapoo ja tyoinen ei tee mitään vaan on paapottavana tai sitten se lojuu tai syö, tms eli yleensä ei käy niin, että sen seura ja se molemmat tekisivät omia itseään kiinnostavia juttuja yhtä aikaa, vähän niin kuin koululainen, jos on perhettä kotona ja kukin puuhaa omiaan ja jortain jutellaankin siinä lomassa, vähän niin kuin koulussa koulukaverit pitävät seuraa, antavat olla omanlaisensa, tehdä omalla tavallaan, mutta niin kuin kotona että saa tehdä oman luonteensa mukaisia valintoja, kasvaa aikuiseksi, itsenäiseksi yksilöksi, joka myös tulee toimeen toisten kanssa, eikä niin kuin koulussa, että kaikilla on pakkopulla tekemisenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti