Olen yrittänyt kuvata keskeiset hahmot, joihin ymmärrykseni kussakin asiassa perustuu, niin että vaikka ei ymmärtäisi asiaa juuri oikein, niin riittävän oikein kumminkin. Ja toisaalta keskeiset tekijät oppimalla oppisi minun parantamisnäkemykseni verran omaan osaamiseensa lisäksi.
Lukijoiksi olen ajatellut niitä, joilla on hyvä oma arvostelukyky ja jotka muodostavat omaa näkemystään useasta lähteestä itse arvioiden ja omaan elämänkokemukseensa luottaen. Näitä olen ajatellut olevan vanhemman vöen, sairaat läheisineen silloin kun tutustuvat sairautensa parantamismahdollisuuksiin, sairaanhoitajat ja parantamistaidon oppimisesta kiinnostuneet - tai siis jokin osa näistä ryhmistä.
Olen yrittänyt kirjata näitä ihan ok hyväonnisina hetkinä ja jättää pois sellaiset yritelmät, jotka ovat tuleet mieleeni huono-onnisina hetkinä, esim. liiaksi johonkin sairauteen eläytyessä. Olen pikemminkin pyrkinyt kirjaamaan sen, mitä etäältä katsoen, terveenä, tulee mieleeni kuin sukeltamaan siihen, että näin sitä totta tosiaan sairastuu vaikka mihin.
Näillä ei ole kummempaa kokomuspohjaa tukenaan, mutta ihmissilmääni olen käyttänyt ja muistikuvia kohtaamistani ihmisistä.
Tässä vaiheessa koen, että näistä on muodostunut jonkinlainen näkemys, joka auttaa miettimään, miten voisi parantua. Eniten näkemystä on syntynyt ihmeparannusohjeyritelmistäni. Erityisen hyvänä pidän sitä, että niistä olen oppinut jotakin parantumista auttavien valintojen teosta ja arvioista siitä, mikä seura voisi edesauttaa paranemista ja mistä taas pitää pitää etäisyyttä.
1. heinäkuuta 2021 En tiedä, miten hyvin näitä ohjeita voivat lukea lapset, mutta nämä eivät siis ole lääketieteen ohjeisiin vertaamalla luettavia, vaan omaan arkijärkeen ja omaan elämänkokemukseen, esim. mitä teen jos isken varpaani johonkin: alkuun en asti kipeällä jalalla vaan odotan vähän ja astun alkuun varovasti sitten kun jo voi niin tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti