116. Ihmeparannusohjeyritelmä XIV * Palleroinen olo

Unisen palleroisen tai uskonnollisen hetken tyyneyden ja eheän tunnelman ero sen tyypin kovaan realismiin, kun jostakin kauniista ehdotuksesta tuumii, ettei se ole oikea, ja jäljelle jää asfaltti, fillarin pyörät asfaltin hiekkaa vasten, pikkupojat, nuoren miesväen armeijaperspektiivi, työpäivän jälkeinen väsymys, osaamattomuus - verrattuna lomafiilikseen, auringon pilkistämiseen pilvien lomasta, kylläiseen lämpöiseem vatsaan, karkkiin tms, mukaviin tekemisiin kavereihin, vmietelmiin, tuntevuuteen, hyvään säähän, kaverien seuraan yms. On jotakin kaukoviisasta, jotakin taiten hyvän reitin löytävää, asioiden reunat asjoissa etäämältä huomaavaa siinä palleroisuudessa, joka liittyy vaikeuksien yli kantamiseen - jotakin tuntevuutta, elämänviisautta, litistymättömyyttä, tervehenkisyyttä, rikkautta, onnellista hetkeä, elämän pääasiat kohdallaan, jotakin sellaista, että oma elämä on kohdallaan eikä laiminlyöty tai epähumiossa lyttyyn laitettu, jotakin isomman elämänviisauden mukaista, hyvää tarkoittavaa. Ja silloin, kun ei laiminlyö, voi paremmin ja paranee vikkelämmin.