56. Uskonto&kuolemanjälkeinen elämä

Minulle on kristinuskon myötä syntynyt vakaumus, että kuolemanjälkeistä elämää on olemassa mutta että se on ihmiselle itselleen vähän niin kuin sama elämä jatkuisi, jokin uusi käänne vain, joillekin toisille kuoli, heistä tien piti erota vaikka arki sitoi yhteen, mutta itselle jatkuu elämä kuin ennenkin, mutta se edellyttää uskonnollisuutta, uskontoon turvaamista, on väliä sillä missä merkeissä elämä ja ajatukset elämästä, arvoista, ihmissuhteiden hengestä yms pyörivät kuoleman aikoihin, uskonto tukee ja negatiiviset kiinnekohdat tuovat paljon haittaa, niin että tavallaan kyse on siitä samasta: mitä asioiden henki vaikuttaa paranemiseen ja elämään.

23.1.2023   Minulla oli muutama päivä sitten vaikutteena joiltakin toisikta tulleita mahakipuja ja mietin, että kuolivatko jotkyt heistä niihin. Oli kuin joku olisi halunnut keksiä, että mihin tämä ihmeparannusohjeita laatinut voisi kuolla. Ikonini tuntui siihen tuumivan, että kuolen, kun aikani on ohitse, en johonkin tautiin. Niin nytkin kenties jäin pois joidenkin maailmasta ja kirjoittajana jäin elämään jotain kurjailijanelämän versiota kuin kurjoituksiini liittyvien aatosten mahdollisena taustakuvana, muutaman sanan verran juttelevana.