Kramppeja tulee, jos on kamalan pakon kanssa, jos elämäntilanne uhkaa mennä kovin kehnoksi vaikkapa ammatin, opintojen tai arjen sisällön osalta: "yyäk, iik, yäk, en mäkestä! Ei noin kamalaa!", mikä on tyypillistä jos vanhemmat pääsevät päättämään liikaa (aikuisen) lapsensa suuntautyumisesta, esim. kuvailemaan häntä muille, jotka tekevät päätöksiä hänen suuntautumisestaan. Ainakin insinöörialat tarjoavat liian vähän virikkeitä ja elämänsisältöä niille, jotka olisivat vaikka puutarhanhoitoon tai muuhun leppoisaan käytännön työhön suuntautuneita. Harrastamisen mahdollisuuksista, valvomattomasta mukavasta vapaasta vapaa-ajasta ja ammatinvalinnan vapaudesta myös työn leppoisuuden ja tekemisen tyypin osalta olisi paljon iloa. Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi neuvoo, miten oppia lahjat ja taidot kaukaiseen rakkaimpaan haaveammattiinsa. Välejä lapsuuden sukuun tulisi etäännyttää paljon ja ottaa esim. harrastamisen iloa tilalle henkilön mieltymyksiä arvioidessa.
* * *
Kaatumatautikohtauksessa pehmentävä "Sooh!" kuin kipulääkkeen tuoma löllöydessä viihtyvä olo, vähän kuin lentomatkaa varten pehmentäisi ja vain lilluisi viihtyen.
Kaatumatautikohtauksen mentyä ohi (tai laannuttua) päästettävä irti kireistä työsuunnitelmista ja otettava lomaa, samoin irti sosiaalisista pakoista, järjestelyistä suunnitelmista ja omalle elämälle enemmän tilaa ilman kaavamaisuuksia ja sosiaalisia hankaluuksia, työpakkoja yms. Katso vaikka tuo Haaveammattiin-blogini (linkki yllä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti