Suomen ilmastoon sopeutuneet osaavat säädellä verenkiertoaan jonkin verran niin, että kylmässä tai viileässä pitkään oleskellessa pintaverenkierto on hitaampi ja kenties pienempi. Sanotaan, että kylmäävä tunne supistaa verisuonia.
Jos on suuri haava, voi sen verenvuotoa vähentää hiljentämällä verenkiertoa sen lähiseuduilla samaan tapaan kuin jos olisi siellä viileä ja tarvitsisi säästää lämpöä. Koko alueen, esim. raajan verenkiertoa voi vöhentää keskivartalosta käsin supistamalla verisuonia jonkin verran ja sitten haavan lähellä supistamalla verisuonia enemmän.
Verenkierron huomaamisen ja sen säätelyn kykyä voi parantaa elämänmakuisen sosiaalisen havainnonteon herkkyyden myötä, mitä esim. lehdessä olevat koivupuut tunnelmallaan opettavat: katso puuta tai muistele koivuja, niin samanaikaisesti kehosi kohdala ja lähiympäristössä sinulla on koivumainen, lapsuudesta asti tuttu, elämänmakuinen herkkä monimuotoinen sosiaalinen hahmotuskyky, jolla hahmottaa mm kehon asennon, lihakset ja vireen helposti sekä ymmärtää tunteiden ja motivoituneiden tekojen vaikutusta niihin käytettyjen lihasten lähiseutuun ja sitä kautta verenkiertoon: herkkä ja tyyni on parempi kuin kömpelön tönivä.
Pitäisikö kokeilla haapapuita tähän samaan? Onko haavan nimessä vanhan kansan ohje puun käyttötarkoituksesta haavojen hoidossa?
Pakkasella kylmää ehkä muutenkin koko kehoa, mutta silloin voisi ajatella´, että ihan vain supistaa verisuonia/verenkiertoa haavan raajassa ja etenkin haavan lähewttyvillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti