perjantai 15. maaliskuuta 2013

14. Ikänäkö ja rukoileminen sekä luonnon ihaileminen

Vanhemmalla iällä on jo toimiva elämänstrategia löytynyt, se toimii tilanteessa kuin tilanteessa eikä elämä enää ole nuorempien alinomaista vuoristorataa, että mikäköhän elämänstrategia nyt kävisi, vaan sama strategia sopii koko ajan. Mutta katseleminen vaatii mukautumista, lähelle katsotaan eri tyylillä ja eri asenteella kuin kauaksi, ja myös pikkujutut täytyy ottaa huomioon, vaikka elämässä olisi jo tähän mennessä oppinut, mikä on pikku ja mikä iso juttu.
Yleensä, kun ihminen rukoilee jotakin, hän toivoo ja on mukautuvainen herkkiin tyylilajin ja tekemisen muutoksiin, kokeilee erilaista hienoviritteisempää tyyliä kuin tavallisesti. Ja juuri sellaisen luulisi auttavan ikäihmisen näköön.
Luonto on kaune3udessaan aisteille hyväksi, opettaa aistimisen viisautta ja hyvää tapaa aistia.

Olen tässä harrastanut maalaamista ja sitä kai vanhatkin usein,
mutta maalaus ei ole hyvä näölle, vaan nkö tarvitsee kiinnostunmista
asioista ja niiden merkityksestäelämässä tai maailmassa tai
juoksupyrähdystä niin kuin bussiin kiirehtiessä kun tienvarren heinät
vilistävät silmissä. Vanhalla myös elämänstrategia on hyväksi
havaittu, ei vaadi niin jatkuvaa säätöä niin kuin näkö taas vaatii ja
nuoren eläminen, siksi kai rukoileminen auttaa lähinäköönkin.
Jos kuulo taas on heikko, niin niskajännitykset haittaavat kuuloa ja
eläväinen rentous etenkin niskan ja hartioiden seudulla parantaa
havaintokykyä, samoin hetkessä eläminen.

24.12.2017   Minulla oli tässä heräillessäni unisen sumuisa olo ja söin appelsiinin, mistä tirskui hiukan mehua toiseen silmääni ja se heti heräsi, ja niin hiukan appeksiinisella kädellä hieroin toistakin silmäluontani ja sekin silmä heräsi tarkkaan näköön.

23.1.2018   Luonto ja liikunta parantavat näköä, lukemisorientoituneisuus heikentää näköä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti